EU:ssa tarvitaan paluu tulevaisuuteen 

Oli kyse sitten ihmisistä ja heidän suhteistaan tai ajatuksistaan, vapaasta liikkuvuudesta, demokratiasta tai rauhasta, Euroopan unioni on yhdistävä tekijä. Nyt sitä yhdistävää tekijää tarvitaan, sillä Eurooppa elää vaaran vuosia.

Olen itse saanut kasvaa rauhan mantereella. Olin kaksi vuotta vanha, kun Berliinin muuri murtui. Olin vielä lapsi, kun sisärajat avautuivat. Sain kasvaa ilman pelkoa, turvallisen optimismin ympäristössä, jossa luotettiin edistykseen, kehitykseen ja valoisampaan tulevaisuuteen.

Poliitikkona ja pienten lasten isänä haluan, että lasteni ja heidän lastensa sukupolvet saavat kasvaa paremmassa Euroopassa kuin minä. Edistys ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii poliittista rohkeutta, määrätietoisuutta ja visiota. EU voi mennä 2030-luvulle vain oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja länsimaisen demokratian puolustajana. Sitä tarjoan omalla osaamisellani ja kokemuksellani kaikille suomalaisille. Euroopassa tarvitaan nyt paluu tulevaisuuteen ja siksi olen ehdolla.

Tämän esseen lopusta löydät vaaliteemani tiiviissä muodossa. Voit siirtyä niihin suoraan, mutta mikäli haluat tutustua ajatuksiini tarkemmin, kutsun sinut lukemaan omasta matkastani halki Euroopan. Samalla pyrin avaamaan ajatteluani Euroopan suunnasta sekä siitä, millaista Euroopan unionia haluan europarlamentaarikkona rakentaa.

Matkalla halki Euroopan

Muistan elävästi, kun vuonna 2000 aloitin elämäni ensimmäisen matkan Euroopan halki. Istuin Rover 416Si:n takapenkillä perheeni kanssa Tallinnan satamassa ja suuntana oli Unkari, ystäväperheemme kesäpaikka. Olin ensimmäistä kertaa suuressa maailmassa.

Moni asia tuntui erilaiselta ja jännittävältä. Liikenteessä ajettiin eri tavalla. Talotkin näyttivät erilaisilta. Paljon valkoista tiiltä, mikä näytti siltä kuin joku olisi unohtanut maalata seinät. Aikakin tuntui seisovan.

Latvian rajalla oli meidän vuoromme seistä paikallaan. Liettuan ja Puolan rajalla vielä pidempään, mutta me pääsimme perille Unkariin. Maahan, josta pidin paljon: jo vuotta aiemmin musiikkiluokallani oli ollut ystävyysluokka, myös musiikkiluokka, Budapestissa ja heidän Espon-vierailunsa myötä olin oppinut joitakin sanoja unkaria. Niitä yritimme laulun ja soiton välissä toisillemme sanoa.

Perillä Unkarissa oli lämmintä, jäätelöä sai mielin määrin ja edullisesti, ja nurmi oli vihreää jalkapalloa varten. Balassagyarmatin torilta löytyi muutaman markan hintaan paita, jonka selässä oli numero 10 ja Zidane. Se ei ollut aito, mutta tunne oli.

Kaikkein vahvin muisto siltä reissulta liittyy kuitenkin itse matkaan ja tiettyyn välähdyksenomaiseen hetkeen. En unohda koskaan sitä, kun ajoimme pienen vuoristokylän läpi Slovakiassa. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin pieniä lapsia autotiellä ilman kenkiä ja pyytämässä rahaa. Lapset kuuluivat eurooppalaiseen vähemmistöön, jonka oikeudet eivät vieläkään ole kunnossa. Autossamme oli hiljaista ja kyyneleet olivat silmissä. 

Kyseessä ei ollut poliittinen ajatus – olinhan vain 12-vuotias – mutta mietin hiljaa mielessäni yhtä kysymystä: miksi. 

Näköpiirissä yhteinen maanosa

Teimme perheeni kanssa saman matkan Unkariin vielä kolmena kesänä. Ja niiden lapsuuteni kesien aikana näin auton takapenkiltä, että jokin oli muuttumassa.

Talot, jotka aiemmin olivat valkoista tiiltä ja näyttivät olevan ajalta ennen minua, olivat saaneet väriä. Tiet olivat paremmassa kunnossa ja urat olivat saaneet täytettä. Rajoilla liehui uusi lippu. Lippu, jonka olin jo nähnyt kotona Suomessa. Rajamuodollisuudet tuntuivat sujuvan ainakin vähän helpommin. 

Tajusin vasta myöhemmin, mitä oli tapahtunut. Vielä myöhemmin tajusin, että kyse oli samasta, mitä olin kokenut ala-asteella unkarilaisen ystävyysluokan oppilaiden kanssa. Heidän kohdallaan meitä yhdisti ikä, jalkapallo ja musiikki.

Mutta nyt maidenkin välillä oli jotain yhteistä. Yhteinen kieli sopimusten muodossa, joiden tarkoituksena oli turvata rauhaa ja rakentaa kasvua sekä oikeudenmukaista ja valoisampaa tulevaisuutta. Rakennettiin yhteistä maanosaa, joka oli oppinut kauheasta menneisyydestään. Maanosaa, jossa vähemmistöjen ei enää  tarvitsisi pelätä eikä kerjätä sen enempää rahaa kuin hyväksyntää.

Tästä matkasta kannattaa kertoa, niin omastani kuin oman maanosamme matkasta. Tarkoitushan oli, että siitä tulisi menestystarina ja paraatimarssi. Mutta niin ei täysin käynytkään, ei ainakaan juuri niin kuin oli ajateltu. Euroopalla on menossa toinen peräkkäinen menetetty vuosikymmen.

Ensin oli finanssikriisi. Tavalliset ihmiset joutuivat maksamaan laskun juhlista, joihin 99  prosenttia ei edes ollut saanut kutsua. Seurasi massatyöttömyys ja moninkertainen nuorisotyöttömyys. Finanssikriisin maininkien tyynnyttyä tuli koronakriisi. Ja sitten tuli sota. 

Kaiken aikaa on vallassa ollut sama porukka: oikeistokonservatiivit, jotka naureskelivat, kun vastuullinen ja maltillinen sosialidemokraattinen liike  jo kymmenen vuotta sitten puhui sosiaalisesta Euroopasta. Silmiä pyöriteltiin, kun me sanoimme, että  talouspilarin lisäksi on oltava muutakin. Jotakin, jolla on arvoa, ei pelkkää hintalappua. 

Pohjoismainen sosialidemokraatti jakautuneessa maailmassa

Elämme muutoksen aikaa. Siksi on muutoksen aika.

EU-vaaleissa on kyse Euroopan suurista linjoista. Eurooppalaisista päätöksistä, jotka vaikuttavat  koko unioniin ja kaikkiin ihmisiin. Niihin minä haluan olla vaikuttamassa. Haluan olla  vaikuttamassa ihmisenä ja poliitikkona, jollaiseksi olen tällä matkalla kasvanut: Pohjoismainen  sosialidemokraatti, joka uskoo pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Uskon, että juuri pohjoismainen sosialidemokratia on rakentanut  maailman parhaan yhteiskuntamallin. Se on yhteiskuntamalli, jota elokuvissa sanotaan  ”amerikkalaiseksi unelmaksi”, mutta joka itse asiassa on meillä täällä kotona, neljässä  huoneessa ja keittiössä - siis Pohjoismaissa. 

Euroopassa on tapahtunut suuri muutos. Minä, pikkupoika auton takapenkillä, sain kasvaa  optimismin Euroopassa. Nyt meidän poliitikkojen on kysyttävä, mihin optimismi on kadonnut. Ellei sitä ole, millaisella politiikalla voimme luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen?

Toinen suuri muutos liittyy siihen, että kuvittelimme globalisaation – kaikkine epäoikeudenmukaisuuksineen – hoitavan loput. Nyt maailma on kuitenkin ajautunut globalisaatiosta polarisaatioon.

Tai ajautunut ja ajautunut: eihän muutos ole itsestään tapahtunut. Se on ollut itsevaltaisten johtajien tietoinen valinta, seurausta demokratian halveksunnasta, populismista ja ääriliikkeiden  kosiskelusta.

Suomalaisille on huono uutinen, että globalisoituneesta maailmasta on tullut  jakautunut maailma. Se on huono uutinen myös Pohjoismaille ja Euroopalle.

Me, jotka uskomme yleismaailmallisiin arvoihin, oikeusvaltioon ja demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja vapauteen, kauhistuimme vuonna 2016, kun Donald Trump valittiin USAn presidentiksi. Olimme tottuneet siihen, että Eurooppa ja USA jakavat samat demokratian periaatteet. En suinkaan väitä, että se olisi aina ollut ongelmatonta. Mutta vuoden 2016 jälkeen  oltiin aivan uudessa tilanteessa.

Vaikka katsoimme samaa valtamerta, silmiemme edessä oli yht’äkkiä kaksi aivan erilaista  horisonttia. Läntiseen maailmaan tuli johtajuustyhjiö. Hämäryyteen olisi tarvittu  voimakkaampaa valoa. Euroopan ja EU:n olisi pitänyt näyttää valoa. EU:n olisi pitänyt suoriutua  silloin paremmin.

Vahvempi EU

EU on sitä vahvempi, mitä yksimielisempiä me olemme. Se pätee edelleen. Mutta nyt on aika  tunnustaa, että yhtenäisempi EU tarkoittaa myös enemmän EU:a. Jos joku perussuomalainen  tai muu EU-populisti sattuisi lukemaan tätä tekstiä, haluan painottaa, että ei, EU ei saa estää meitä kaatamasta puuta saunan lämmikkeeksi, kuten se ei tee nytkään.

Vahvempi EU ei tarkoita, että EU päättää kaikesta. Vahvempi EU tarkoittaa, että ihmisellä on  parempi turva arjessa, riippumatta siitä koskeeko se hänen ostamiaan tuotteita tai hänen tarvitsemiaan digitaalisia tai muita palveluita. Vahvempi EU tarkoittaa parempaa turvaa, kun on  kyse huoltovarmuudesta, lääkkeistä, liikenteestä, puhelinpalveluista tai teknologiajättien  hallussa olevista tietomassoista. Se vaatii yhteisiä linjauksia ja päätöksiä. Yhteisiä mekanismeja, jotka ovat työkaluja tavoitteiden toteutumiseksi. Siis enemmän EU:ta.

Tämän päivän vaatimukset ja ongelmat eivät tunnista rajoja. Koska globalisaatiosta on siirrytty polarisaatioon, EU ja Eurooppa ovat jäämässä muun maailman ulkopuolelle. USA:n ja Kiinan  välinen voimainmittelö on Euroopalle riski, joka on jo osittain toteutunut. Se tarkoittaa, että ellemme ole aktiivisia, ellei EU onnistu olemaan aloitteellinen, USA ja Kiina sopivat pelisäännöistä keskenään. Se olisi Euroopalle synkkä tulevaisuudennäkymä. En minä eivätkä sosialidemokraatit halua, että näin käy. 

EU:lla ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä ulkopuolelle. Jos niin kävisi, pahimmat iskut osuisivat  pieniin valtioihin, esimerkiksi pohjoismaihin, maihin, jotka uskovat sääntöpohjaiseen  maailmaan. Samalla tavalla meillä ei myöskään ole varaa seisoa tumput suorina, ja toivoa, että investoinnit tipahtaisivat Euroopan kamaralle. Eivät ne tipahda, koska yritysten investointiympäristö on poliittisten päätösten seurausta. Siksi osaamiseen, eurooppalaiseen tutkimukseen ja infrastruktuuriin on panostettava. Investointien kautta EU:n itsemäärittelyoikeus vahvistuu.

Kun puhutaan säännöistä, ne koskevat myös EU:a itseään. Taloudenpidossa tarvitaan selkeitä  sääntöjä, mutta myös sääntöjen päivitystä. Finanssikriisin aikaiset säännöt johtivat moniin  ihmisten kannalta kestämättömiin tilanteisiin. Monilta vietiin työn lisäksi tulevaisuus. Siihen meillä ei ole enää varaa. 

EU:n pitäisi määritellä esimerkiksi investoinnit niin, että ne tukevat osaamista, koulutusta ja  tutkimusta nykyistä paremmin. Osaamisen taso on Euroopan tärkein kilpailutekijä. Ei meidän  pidä kilpailla halvoilla hinnoilla eikä huonoilla työehdoilla. Me voimme ja meidän pitää kilpailla  osaamisella. Pitää investoida ihmisiin. Siihen täytyy olla varaa.

Kestävä kehitys ei EU:ssa ole pelkkää ilmastopolitiikkaa

EU-vaaleissa on puhuttava ilmastokriisistä ja ilmastopolitiikasta. Pakko sanoa, että olen  pettynyt kunnianhimon matalaan tasoon. On toki paljon hyvääkin, monia edistysaskelia.  Samaan aikaan tehdään kuitenkin aivan liikaa kompromisseja asioista, joista ei yksikertaisesti voi tehdä kompromisseja: maapallon, luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Muistan, miten pääministeri Antti Rinne Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vieraili eri EU maissa. Minulla oli kunnia olla mukana matkoilla Euroopan pääkaupunkeihin. Oli turhauttavaa  mutta myös havahduttavaa vääntää asioista, jotka tuntuivat itsestäänselvyyksiltä: että tulevaisuus on jo ovella ja että vaaditaan pikaisia toimenpiteitä, jos halutaan välttää katastrofi. Että on parempi tehdä vastuullista ilmastopolitiikkaa nyt omilla reunaehdoillaan sen sijaan, että kriisit ja katastrofit  tulevaisuudessa sanelevat pakkoehdot. 

Vaikka tapaamiset turhauttivat, ne opettivat oleellisen asian: ilmastopolitiikka  ei etene, elleivät poliitikot saa kansalaisia mukaan. Elleivät poliitikot onnistu selittämään  ihmisille, miksi muutos on turvallisempi kuin sen tekemättä jättäminen, populistit valtaavat  kentän. Sen seurauksena tullaan tuhoamaan elämän edellytykset. 

Olen ylpeästi sosialidemokraatti, koska puolueeni rakentaa ohjelmansa tutkitun tiedon varaan. Meidän jos kenen on osattava taitavimmin selittää kansalaisille, etteivät ilmastotoimet tarkoita  huonompaa elämänlaatua. Asia on juuri päinvastoin. 

Tarkastellaanpa vaikka uusia investointeja. Oikeiston aiemmin “puiden halailuna” pilkkaama ajattelu on jo nyt ja ennen muuta tulevaisuudessa hyvää liiketoimintaa. Olin mukana hallitusneuvotteluissa, kun kirjasimme Rinteen hallitusohjelmaan, että taloudellinen  kestävyys on mahdollista vain yhteiskunnassa, joka on kestävä myös sosiaalisesti ja ekologisesti. 

Demokratian maanosa 

Elämme Euroopassa, jonka pitäisi olla inhimillisyyden maanosa. Kahden maailmansodan jälkeen  rakensimme oikeusvaltioperiaatteeseen nojaavaa yhteistyötä. 

Minä itse ymmärrän EU:n ajatuksen näin:

Rauhaa, ei sotaa.  
Laillisuutta, ei mielivaltaa.  
Vapautta, ei alistamista.  
Vapaata tiedonvälitystä, ei propagandaa.  
Avoimet rajat, ei muureja. 

Kehitys on ollut upeaa, mutta se ei ole koskaan ollut itsestäänselvää. Nyt olemme tilanteessa,  jossa perusarvojamme kyseenalaistetaan, ei vain ulkopuolelta vaan myös sisältäpäin. 
Meidän pitäisi olla demokratian maanosa. Mutta EU:ssa on kaksoisagenttina maa, johon  lapsena matkasin. Venäjä juhlii aina, kun äärioikeisto etenee mielipidetiedusteluissa tai vaaleissa.

Kun on kyseessä esimerkiksi EU:n ulkopolitiikka, on absurdia ja kestämätöntä, että yksittäiset  jäsenmaat tai niiden sisäpoliittiset intressit voivat pitää EU:n päätöksentekoa panttivankinaan ja uhata estää sen. On sietämätöntä, että joku EU-johtaja voi kerta toisensa jälkeen tulla virnuillen

Brysseliin tavoitteenaan pelkkä painostus, perusteluinaan ilmaisut kuin sitaatteja Moskovan  pelikirjasta. Nyt on viimeinen hetki muutokselle, että määräenemmistö riittää päätöksentekoon EU:n ulkopolitiikassa. 

EU:n yhtenäisyydessä ei ole kyse vain uskottavuudesta ja toimintakyvystä vaan myös Ukrainan  ja koko maanosan turvallisuudesta. 

Sosialidemokratia poliittisena vastavoimana EU:ssa

Kirjoituksen alussa totesin, että EU:ssa eletään nyt vaaran vuosia. Näen kaksi merkittävää uhkaa Euroopalle ja Euroopan unionille:

Ulkoisena uhkana on rauhasta ja kansainvälisestä oikeudesta piittaamaton Venäjä, sisäisenä uhkana on demokratiasta ja ihmisoikeuksista piittaamaton äärioikeisto.

Molempiin uhkiin vastataan parhaiten oikeusvaltioperiaatetta vahvistamalla. Mitä rohkeampi vastavoima eurooppalaiset poliitikot ovat äärioikeistolle, sitä vahvempi vastavoima EU voi olla Venäjälle.

Seuraavan viiden vuoden aikana EU:ssa tarvitaan myös politiikkaa, joka lisää sisäistä rauhaa. Sillä tarkoitan esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia vahvistavaa, sosiaaliseen median turvallisuutta lisäävää ja kuluttajien suojaa parantavaa sääntelyä, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia parantavaa päätöksentekoa sekä eriarvoisuutta ja ilmastonmuutosta torjuvaa politiikkaa.

Jos ja kun haluaa olla vastavoima äärioikeistolle Euroopassa, on uskallettava olla sitä myös kotimaan oikeistopopulisteille.

Suomessa ja kotimaisessa EU-keskustelussa ja -politiikassa on vihdoin päästävä eroon persujen pelosta. Pelosta, joka on johtanut jatkuvaan negatiivisuuteen. Johdonmukaisuudeksi tai linjaksi ei riitä, että sanoo kaikkeen ei. Niin ei vaikuteta sisältöihin, jotka joka tapauksessa toteutetaan.

Kaikkien puolueiden pitäisi muistaa  tämä: 
Populistien pelko on tyhmyyden alku. Tämä pitää paikkansa niin EU-politiikassa kuin ylipäänsä  politiikassa.

Pitkä tie Eurooppaan

Kerroin alussa lapsuuteni matkasta halki Euroopan. On toinenkin matka, jolla sosialidemokraattina ja eurooppalaisena ihmisenä olen mukana. 

On vuosi 2023. Pieni lapsi istuu auton takapenkillä Tallinnassa. Väsyneenä, järkyttyneenä ja  peloissaan. Epävarmana tulevasta. Takana on jo pitkä matka, vaikka raja-asemilla pysäytetään  vain tietyt autot. Lipussa on lähes samat värit kuin maassa, josta lapsi on perheineen lähtenyt pakoon.

Talot näyttävät hienoilta, ne on juuri remontoitu. Takapenkillä ne eivät kuitenkaan herätä huomiota, koska ajatukset viipyvät talossa, jota ei enää  ole.

Euroopassa on sota. Sodan on loputtava - meidän tuellamme. Yksituumaisen EU:n tuella.  Sosialidemokraattina teen väsymättömästi työtä EU:n yhtenäisyyden saavuttamiseksi, jotta populistit eivät enää voi käyttää viattomia ihmisiä valtapeliensä pelinappuloina.

Periksi ei voi antaa, jottemme menetettäisi enää yhtään vuosikymmentä. On tehtävä politiikkaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia ja näkymän turvalliseen tulevaisuuteen. 

Haluan varmistaa, että kun edellä mainittu ukrainalainen lapsi istuu taas autossa Tallinnassa, hän on  matkalla kotiin. Rakkaaseen ja vapaaseen kotimaahansa. Ja toivon, että hänellä  on mukanaan hyviä muistoja sekä kaikki mahdollinen tuki ja apu toisesta EU-maasta.

EU-maatahan hänkin voi kotiin palattuaan alkaa rakentaa. Meidän tuellamme.

YHTEENVETO TEEMOISTA 
• Eurooppalainen integraatio ja yhteistyö: Korostamme, miten tärkeää on rakentaa  rauhaa, kasvua ja oikeudenmukaisuutta, jotta kaikilla olisi valoisampi tulevaisuus. Tämä  tapahtuu syvennetyn eurooppalaisen integraation ja yhteistyön kautta. 
• Taloudellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Torjuaksemme taloudellista  eriarvoisuutta, työttömyyttä ja muita haasteita teemme politiikkaa, joka edistää  voimavarojen ja mahdollisuuksien oikeudenmukaista jakautumista kaikkien kansalaisten  kesken. 
• Ilmastonmuutos ja ympäristöpolitiikka: Tuemme kunnianhimoisia toimenpiteitä ilmastokriisin taltuttamiseksi ja luonnonympäristön suojelemiseksi. Samalla pyrimme siihen, että asenteet ja toimintatavat muuttuvat ilmastonmuutosta ja biodiversiteetin  katoamista estävään suuntaan. 
• Arvopohjainen demokratiaa tukeva johtajuus: Puolustamme demokraattisia arvoja,  oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia niin EU:n sisällä kuin maailmanlaajuisesti.  Vastustamme rauhaa ja vakautta uhkaavien äärioikeistolaisten liikkeiden kasvavaa  vaikutusta. 
• Eurooppalainen ulkopolitiikka ja turvallisuus: Pyrimme yhtenäisempään ja  vaikuttavampaan EU-ulkopolitiikkaan, jolla voidaan tarttua globaaliuhkiin ja varmistaa  EU:n yhtenäisyys ja uskottavuus kansainvälisissä yhteyksissä. Kansainvälisen yhteistyön  tulee olla sekä oikeudenmukaista että sääntö- ja sopimuspohjaista. 
• Muutostahto ja poliittinen aktivismi: Muutostahdon ja poliittisen aktivismin voimalla haluamme olla luomassa parempaa Eurooppaa ja parempaa tulevaisuutta seuraaville  sukupolville sekä edistää yhteistyötä, rauhaa ja demokratiaa. Muutoksen ohjenuorana ja  ajureina ovat YK:n kestävän kehityksen kaikki 17 tavoitetta.

Suomen osalta tärkeimmät asiat:

1. Nyt on Itä-Suomen vuoro. Itä-Suomi on koko EU:n kannalta strategisesti merkittävä alue. Sen on näyttävä konkreettisesti rahallisen tuen ja strategisen ohjelman muodossa.
2. EU:n Itämeri-strategia on päivitettävä. EU:n ensimmäinen makroalueen strategia tehtiin ensimmäisen kerran 2009. Maailma on täysin erilainen – eikä vähiten siksi, että Suomi ja Ruotsi ovat liittyneet Naton jäseniksi ja Itämeren turvallisuustilanne on muuttunut aggressiivisen Venäjän takia.
3. Suomen ja Ruotsin on tehtävä strategisempaa yhteistyötä EU-vaikuttamisessa, erityisesti infrastruktuurin osalta ja raideliikenteen kehittämisen osalta. Asia on merkittävä huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn osalta.