Käännytyslaista ja sosialidemokratiasta

”Oli kyseessä sitten SDP:n keskeiset vaalilupaukset, kuten sote-uudistus, sosiaaliturva ja koulutus, reilumpi talouspolitiikka tai oikeusvaltion, kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien puolustaminen rajalain kohdalla, viestin on oltava kirkas: niin taitava neuvottelija kuin olemmekin, arvojen ollessa kyseessä SDP ei tee kompromisseja.”

Näillä sanoilla päätin eurovaalianalyysini, sillä SDP:n keskeisin lupaus eurovaaleissa oli nimenomaan se, että arvot eivät ole kaupan. Puolustimme eurovaaleissa täysin oikein oikeusvaltioperiaatetta: siis sitä, että yksilö on suojassa mielivallalta, että lakeja ja sääntöjä noudatetaan ja että ihmisoikeudet ja ihmisarvo ovat jokaisen ihmisen kohdalla jakamattomat. Aivan oikein me Sosialidemokraatit Euroopassa lupasimme olla takuu sille, että oikeusvaltioperiaatteesta ei tehdä kompromisseja. Äärioikeistoa ei päästetä politikoimaan ihmisoikeuksilla tai -arvolla.

Oikeusvaltioperiaatetta on siis puolustettu EU:ssa ja globaalisti. Tätä taustaa vasten on hyvin omituista, millaisia reaktiota Suomen politiikassa on näkynyt, kun oikeusvaltioperiaatteesta on huomautettu kotimaassa.

SDP on useampaan otteeseen kritisoinut Suomen nykyhallitusta siitä, että se liikkuu oikeusvaltioperiaatteen rajamailla. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu se, että hallituksen ministeri ymmärtää, että median riippumattomuus ja vapaus kuuluu länsimaiseen demokratiaan ja oikeusvaltioon. Siihen kuuluu se, että hallituksen ministeri ymmärtää, että hänen tehtäviinsä ja instituutioon, jota hän vuorollaan edustaa, ei kuulu lokakampanjointi työtään tekevää kriittistä mediaa vastaan. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu myös se, että hallituspuolueen ministeri tai eduskuntaryhmän johto ei julkisesti maalita ja kyseenalaista maan ylintä laillisuusvalvojaa ja tämän motiiveja. Samalla tavalla oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu se, että hallituspuolueen ryhmäjohtaja ei yritä hiljentää virkavastuulla toimivaa ministeriön virkakuntaa ”väärien mielipiteiden” vuoksi.

Kaikissa näissä tapauksissa SDP:n on toiminut ajattomien arvojensa pohjalta. Epäröimättä, päättäväisesti ja vankkumatta. Moraalinen kompassimme on toiminut moitteetta. Siksi uskon, että se toimii myös nyt, kun oikeusvaltioperiaatetta testataan jälleen.

On syytä avata oikeusvaltion ideaa lainsäädännön tasolla. Lakeja säädetään jatkuvasti. Hallitus tekee koko ajan lakiesityksiä, kuten sen kuuluukin. Esitykset pohjautuvat poliittiseen sopimukseen hallituspuolueiden kesken. Demokraattisten vaalien jälkeen muodostetaan uusi hallitus ja sen myötä uusi poliittinen ohjelma. Niin kuuluukin olla. Hallitusohjelma eli poliittinen sopimus ei kuitenkaan ole ylin lainsäädäntöä ohjaava dokumentti Suomessa. Sitä varten meillä on perustuslaki. Ja lakiesitysten perustuslainmukaisuuden tarkastelua varten meillä on eduskunnassa perustuslakivaliokunta, jonka tehtävä ei ole tehdä politiikkaa eikä olla poliittista mieltä. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ottaa kantaa lakiesitysten perustuslainmukaisuuteen.

Oikeusvaltion vahvuus piilee siinä, että kaikissa asioissa – oli kyse sitten tieliikennelain pykälästä tai rajaturvallisuudesta – arvioidaan ja punnitaan perustuslainmukaisuutta, suhdetta kansainvälisiin sopimuksiin ja ihmisoikeuksiin. Kyseenalaistaminen, varmistaminen, tutkiminen ja perusteluiden vaatiminen sekä tarpeen vaatiessa korjauksien vaatiminen on olennainen oikeusvaltion piirre. Vahvuus maalle ja suoja ihmisille. Keskustelu ja kyseenalaistaminen ei siis ole ”meitä” vastaan, vaan se te tekee meistä meidät. Oikeusvaltion.

Oikeusvaltion puolustaminen on erityisen tärkeää silloin, kun roistovaltio Venäjä koettelee itärajaamme alhaisimmalla mahdollisella keinolla: välineellistämällä ihmisiä, heittämällä ihmisarvon pelinappulaksi.

Venäjä ei ole oikeusvaltio. Suomi sen sijaan on – aina ja jokaisessa tilanteessa, myös painostuksen alla.

Tällä hetkellä niin sanottu ”käännytyslaki” on vielä perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Nyt jo kuitenkin tiedetään Helsingin Sanomien jutun perusteella, että kaikki perustuslakivaliokunnan kuulemat 18 johtavaa asiantuntijaa ovat sitä mieltä, että lakiesitystä ei mitenkään voi hyväksyä. Oikeusoppineiden sanat ovat karua luettavaa. Käännytyslaki koki täydellisen tyrmäyksen niin perustuslain, kansainvälisten sopimusten kuin ihmisoikeuksien ja oikeusturvankin osalta. Hallitus saisi luvan hävetä, että se on tuonut näin luokattoman surkean esityksen eduskuntaan.

Henkilökohtaisesti olen koko ajan ollut sitä mieltä, että käännytyslaki on suorassa ristiriidassa Suomen perustuslain, kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien (ja/eli SDP:n arvojen) kanssa. Mielestäni koko ajan on ollut selvää, että SDP:n vastauksen tähän hallituksen perussuomalaiseen lakiesitykseen on oltava selvä ei.

SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar on esimerkillisesti ja erittäin johdonmukaisesti kritisoinut kännytyslain ongelmia sekä puolustanut suomalaista oikeusvaltiota. Hän on aivan oikein sanonut, että oikeusvaltiosta ei ole kevennettyä versiota. Olen täysin samaa mieltä: joko olemme oikeusvaltio tai emme ole. Samalla on syytä korostaa: oikeusvaltioperiaate on erottamaton osa Suomen (sisäistä) turvallisuutta. Sekin on syytä todeta vielä kerran ääneen, että oikeusvaltioon kuuluu huolellinen tarkastelu siitä, onko lakiesitys peruslain, EU-oikeuden ja kansainvälisten sopimusten mukainen vai ei.

Käännytyslain kohdalla on jo pitkään ollut selvää, että se ei sitä ole. Nyt Suomen johtavat valtiosäännön asiantuntijat ovat sanoneet sen ääneen perustuslakivaliokunnalle.

Mielestäni ainoa, mitä SDP voi tehdä, on pitää kiinni ajattomista arvoistaan ja puolustaa oikeusvaltio(periaatet)ta. Minulle se tarkoittaa sitä, että käännytyslaille sanotaan ei. Oikeusvaltio on kuin vanhanaikainen valokatkaisin: siinä ei ole himmennintä.